Hetta-Maaterlommol-Vuontisjärvi-Hetta.gpx

Lähtö Hettan kylästä Tunturi- Lapin luontokeskuksen pihasta. Merkityt polut Hiihtomaan huipulle, josta kuntoratapohjaa hiekkatielle ja sitä pitkin Paljasselässä olevalle poroaidoille. Sieltä lähtee hyvin erottuva mönkijäura kohti Näkkälää.

• Hetta- Näkkälä: Pääosin mukavaa kangasmaastoa. Näin kesäkuun puolessa välissä jänkkäpaikat vielä melko märät, kuten koko matkalla, joten nappaskengillä varvas kastuu. Satunnaisia kivikkoja matkalla, mutta hyvin meni läskipyörällä suhteellisen kovilla paineilla. Näkkäläjärven tietämillä homma meni pyörän työntelyksi märkien jänkkien takia. Näkkälässä n 1-2 km asfalttipätkä ennen Näkkälä- Pörisjärvi reitin alkua.

• Näkkälä- Maaterlommol. Lähtö Näkkälän kylältä asfaltoidulta P- alueelta. P- alueen nurkasta lähtee mönkijäura kohti kairaa. Tästä alkaa juhlat. Mukavaa hiekkabaanaa polettavaksi ja maisemat vain karuuntuu/ kaunistuu mitä ylemmäs polet. Alueella risteilee mönkijäuria paljon, joten tarkkana saa olla kartan kanssa. Kahvitteluun sopivia paikkoja löytyy runsaasti, erityisesti Unna Sáttojávrrá:ksella viihtyi. Mukavaa mönkijäbaanaa ajella maisemia ihastellen. Termisvaara- Rajavaara välillä rajan pinnassa olevan poroaidan vierusta oli taas hieman työntelyä, jossa mahdollisuus kastella jalat. Maaterlompolon nurkalla ylitettävä joki, jossa vettä polveen asti. Hieno yöpaikka.

• Maaterlommol- Vuontisjärvi. Pöyrisjärven pohjoispuoli on kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtava. Ura jatkuu Maaterlompolon puolivälistä kohti Kalkujärven porokylää, mutta ennen uralle menoa kannattaa käydä ihailemassa maisemia Maaterlommol- Pöyrisjärvi välimaastossa, jossa on hyvä pyöräillä vähä miten sattuu. Ennen Kalkujärven kylää on kapean ja matalan Suomajoen ylitys. Suomajoella myös mahtavia telttapaikkoja. Ennen porokylää on taas jänkkää työnneltäväksi. Porokylässä paljon risteäviä uria, joten kannattaa katsella tarkasti. Kalkujärveltä Palolaelle asti mukavaa höntsäilyä ja maisemien ilotulitus jatkuu. Palolaelta Vuontisjärvelle matka muuttuu hiljalleen raskaammaksi ja tässä vaiheessa aloin tiputella paineita renkaista. Funtsiessa reittivalintoja Pöyrisselälle, kannattaa viimeistään Sileävaaralla miettiä, riittäiskö jalka nousemaan Palo- kuorttusvaaran päälle. Näin jälkeenpäin mietittynä se ois kannattanu, etenkin silloin, jos jalka ei meinaa riittää. Sileävaaralta oikealle kääntävä ura laskee alas ja siellä vastassa on vuoroin kivikkoa ja vuoroin mutaa/ jänkkää. Uskon että Palo- Kuorttusvaaran huipun kautta tuo väli olisi ollut paljon nautinnollisempi. Tähänpä päättyy oikeastaan maisemien ilotulitus ja se reissun leppoisasti polkemisen osuus. Loppumatka on melko hidasta rämpimistä milloin kivikossa, milloin mudassa ja milloin suolla. Vuontisjärvellä renkaat koviksi ja asfalttia pitkin Hettaan.

Koko reitillä muistaakseni 3 tai 4 joenylitystä, jotka hoitui släbäreillä ja puntit käärittynä. Hyvä ja mukava reitti loppumatkan karikkoisista poluista huolimatta. Ensi kerralla ehkä toisinpäin.